torstai 26. tammikuuta 2012

Vielä viikko

Nyt on tasan viikko mahdollisen Luumun syntymäpäivään. Tai Luumu on kyllä ihan varma juttu, mahdollista /mahdottomuutta asiaan lisää se, syntyykö Luumu nyt tästä pentueesta, tälle äidille ja tälle kasvattajalle... vai kenties - en kestä ajatella - johonkin toiseen pentueeseen, jollekin toiselle äidille ja jollekin toiselle kasvattajalle. Kasvattaja lupasi ilmoittaa minulle ASAP (kyllä!) kun Marge on synnyttänyt, ja nyt vaan sitten laskeskellaan päiviä, pitkiä ja hitaita.

Olen kyllä pitänyt itseni kiireisenä kaikenlaisin koiramaisin puuhin. Viikonloppuna (21.-22.1.) olin Turku Winter Dog Show'ssa, jossa päivystettiin lauantaina Hamtin kanssa staffi-kehän laidalla koooko päivä, ja sunnuntaina vahdattiin äitin ja Japen kanssa bernien lisäksi myös muun muassa englanninbulldogeja :) Ah sitä lyllerrystä... siis kehän puolella! Lauantaista sen verran, että OPIN IHAN ÄLYTTÖMÄN PALJON! Osaan nyt katsoa millainen staffin suora selkälinja on, millainen on erityisen raskas staffi, miten pitkät jalat staffilla noin keskimäärin on ja miten pitkä selkä. Sain sellaisen staffi-yliannostuksen, etten enää katso jokaista vastaantulevaa staffia mielessä vain blank-blank-staffi-blank, vaan silmäni on jo astetta kriittisempi! Kaiken hyödyllisen lisäksi vahtasin myös niitä staffien ihan ylihienoja näyttelyhihnoja; ottaisinko sitten Luumulle mustaa nahkaa kromisilla vai messinkisillä helyillä vai sittenkin ruskeaa nahkaa, ja mitkä helyt - neliapilaa, pyöreää niittiä, neliskulmaista? Ainakin se kummallinen staffi-rinkeli pitää hihnasta ja pannasta löytyä :)

Kuva on osoitteesta dogcoats.net
Ehkä me Luumun kanssa odotellaan että pojalle on niska kehittynyt ennen kuin mami taas levittelee rahojaan ympäriinsä. Joka tapauksessa, Winter Dog Show oli minua hyvin kouluttava tapahtuma. On ehkä pakko myös mainita, että silmääni miellyttänyt brindle-narttu (joka muuten ihan oikeasti näytti sini-brindleltä!) Tricky Treet's Famous Footsteps sai lopulta sertin ja oli näyttelyn VSP. Tarkistin vielä kotona koiranetistä, mutta ei, kyseessä ei ollut sini-brindle... No, ensi vuonna mekin sitten Luumun kanssa siellä koitetaan onneamme ja esitetään osaamistamme ;)

Eilen olin elämäni ensimmäisissä toko-treeneissä - toki vaan katsomassa. Toko oli juuri sellaista mitä olin kuvitellutkin, ja olihan mulla esimerkkinä maailman mahtavin kaksikko, Hamti ja Bru :)Menoa ja tekemisen meininkiä ei touhusta puuttunut, ja paras oli ehkä kun Brutus innostuksissaan juoksi suoraan hypystä kentän laidalla olleeseen agi-putkeen. Voi sitä kanuunankuulaa, kun se mennä viipotti. Katselin tuossa turkulaisia koirakouluja läpi jo Luumun pentukurssia varten, ja saan kuulemma lainata Brutustakin johonkin temppukouluun. JEE! Kyllä tää tästä vielä lähtee, mun koiraharrastukseni. Enää ei voi edes sanoa, että koira vielä puuttuu!

Bru tokoilemassa

Tässä muuten vielä hauska linkki yhden kennelin sivuille, josta löysin aika hyvän tekstin kuvaamaan staffimaista elämää: Haluatko siis staffin? Kyllä, haluan staffin!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.