maanantai 7. lokakuuta 2013

Omituiset otukset Kustavissa

Pidettiin tokoton viikonloppu, mikä tekikin meille todella hyvää. Viimeiset treenit olivat torstaina, ja meni vähän sikailuksi tuon yhden puolelta. Jännää, miten tämä on sellainen laji, että edellisellä kerralla sitä voi olla seitsemännessä ja vaikka kuinka monennessa taivaassa, kun on vaan niin täpäkkä treenikaveri... ja sitten heti seuraavalla kerralla tekisi mieli myydä koiraa myöten kaikki harrastukseen liittyvä rekvisiitta. Luumu oli vaan torstaina kiinnostuneempi hajuista ja koheloimisesta, ja kävi jopa haukkumassa parille ohikulkeneelle metsämiehelle. Mitä ihmettä ne touhuaa siellä metsässä, kun niillä on jotkut värikkäät petauspatjan näköiset jutskat reppuna? No todella omituista, kieltämättä, mutta ei olisi tarvinnut mennä lähelle siitä asiasta meuhkaamaan... En tainnut päästä treenien aikana ketutuksesta ollenkaan yli, ja vaikka Luumu ihan pätevästi teki luoksetulon pysäytyksiä ja ruutuunjuoksuja, olisi varmaan kannattanut jättää ne treenit siihen. Paikallamakuusta olen sentään todella ylpeä, ja siinä ei ollut mitään nokankoputtamista. ONNEKSI! Koko ihanan treenin kruunasi vielä parin kilsan lenkki treenikamujen kanssa Impparin pururadalla, ja Luumu käyttäytyi kuin olisin ollut maailman kamalin ihminen kun kehtasin vaatia jotain hihnakäyttäytymistä.

Blaah. Saatiin onneksi lomaa toistemme kanssa harrastamisesta kolmen päivän ajan, ja lauantaina lähdimme tätä harrastuslomaa viettämään Lindan mökille Kustaviin. Retken teema oli tosiaankin omituiset otukset, sillä samana päivänä juuri ennen reissuun lähtöä jäin bongailemaan punatulkkuja pihamaalle, ja törmäsinkin tällaiseen todella omituiseen vipeltäjään. En muista ikinä nähneeni kyseistä tirppaa - tunnistaako joku? Punatulkut onnistuin kuitenkin säikyttämään sen verran pahanpäiväisesti, etten niistä parempaa kuvaa onnistunut saamaan. 

Ihme tyyppi 
Paras kuva punatulkuista tällä kertaa jäi vähän tällaiseksi... 
Tän mä tiedän: sinitiainen!
Matkalla Kustaviin bongattiin läheiseltä pellolta nelisen kappaletta kurkia, ja taisi tärykalvot värähdellä yhdellä jos toisella matkakumppanilla - KURKIA! Olin niin innoissani, etten tajunnut napata niistä edes kuvaa. 


Ja sitä piisasi, vauhtia nimittäin! 

Tämän luun kanssa vierähtikin monta tuntia. 
Illan tullen Mumelokin sai vaatteet päälleen.
(C) Janne Saari 
Oli vissiin sen verran rankka yö, että seuraavana päivänä Mumelo oli
melkoisen väsynyttä poikaa.
Koko lauantai-illan saimme ihan itse toimia omituisina otuksina, kunnes koitti sunnuntai. En oikeasti valehtele - kuvassa ei ole Luumu aamu-uinnilla, vaan nopean nettisurffauksen perusteella halli, eli harmaahylje!!!! Lindan mökki on kyllä niin erikoinen paikka, sillä viime kerralla nähtiin siellä tähdenlentoja ja tällä kerralla saimme ihastella herra hylkeen sukellusharjoituksia. Aiiivan käsittämättömän mahtavaa saada nähdä jotain näin ihmeellistä. Pitkään jatkoimme vielä merelle pälyilyä, vaikka halli oli varmasti ehtinyt jo kauas. Mahtavaa. Aivan käsittämätöntä. 

Klikkaa kuva isommaksi. 
Kyllä kelpaa katsella maisemia. 
Luumukin tuli rannalle tiirailemaan kaksoisolentoaan. 
Kotimatkalla väsytti yhtä jos toista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.