perjantai 28. helmikuuta 2014

Ekat avoimen luokan möllit

Huhhuijaa millainen työviikko on taas takana! Koneella istumista olen tauottanut kävelylenkeillä Luumun kanssa ja illalla ennen nukkumaanmenoa ollaan tehty joitakin tokosulkeisia tuossa keittiö-olohuone-eteinen -akselilla. Käytiin me kerran pihalla kiertämässä omenapuita. Luumu kestää tosi hyvin päivät, jolloin ei tehdä yhtään mitään, mutta syliin se yrittää väkisin välillä tunkea. Koetin viikon puolivälissä helpottaa omaa henkistä jaksamistani siirtämällä toimistoni välillä sohvalle, ja ihan mielenkiintoisen dokumentin olisi saanut aiheesta "mitä kaikkea staffi on valmis kokeilemaan päästäkseen syliin". 

Ei oltu tällä viikolla hallitreeneissämmekään, kun fyssari sattui samalle päivälle. Luumu oli viime aikojen maanisesta lisääntymiskäyttäytymisestään huolimatta oikein hyvässä kunnossa. Niskassa oli vähän jumia, mutta ei kuitenkaan kaularangassa. Samoin traumajalasta aukesi joku nivelpussi (?), mutta nämä pikkujutut olivat kuulemma oikein vähäisiä hoidettavia. Selkärangassa oli hienosti joustoa, ja hyvillä mielin saatiin lähteä kotiin jatkamaan elämistä. 

Olin eilen illalla Juha Korrin viettiseminaarissa, ja oli kyllä yksi parhaista seminaareista missä olen ikinä ollut! Oli eilen ja on vieläkin ihan superfiilis! Tyytyväisenä voin sanoa osanneeni hyödyntää herra Hedelmän koulutuksessa juuri oikeita viettejä, mutta paljon olisi tsempattavaakin. Päällimmäisenä ajatuksena jäi kuitenkin jälleen kerran se tyytyväisyys, joka on niin monessa käänteessä ollut meidän oppimisprosessissamme mukana. Ole tyytyväinen - no mä olenkin!

Kirjoitin naama punaisena ja kuulakärkikynällä huutomerkkejä lauseiden perään lisäillen satamiljoonaa sivua muistiinpanoja... Niin tärkeää asiaa kaikki! Yritän, koitan, tsemppaan itseni purkamaan ne tänne viikonlopun aikana. Niin. Super. Olo. En. Pysty. Sanomaan. Muuta. 

Teen kuitenkin nyt sitä ennen kaikkeni kootakseni ajatukseni järkeväksi ulosanniksi, ja kerron meidän avoimen luokan möllikokeesta, joka osui tiellemme viime viikon lauantaina staffien harrastuspäivillä Vantaan Vuokkoset-areenalla. Voikohan sitä liikaa korostaa, että ei tosiaan ole meillä tuo avoin luokka kisakunnossa, ja en tosiaan ollut suunnitellut siirtyvämme seuraavaan luokkaan näin pian alokkaan paketoimisen jälkeen. Piste ja huutomerkki. Siellä kuitenkin oltiin! No, jotain positiivista, niin nyt kun oikeasti oltiin ilmoittauduttu sinne avo-mölliin, niin tulihan niihin avoimen luokan liikkeisiin kiinnitettyä pari viikkoa ennen koettelemusta paljon enemmän huomiota. Ellei olisi pakonsanelema paniikki ollut päällä, tuskinpa olisin vielä pitkään aikaan uskaltanut ketjutella noudon paloja yhteen tai tajunnut muuttaa luoksarin pysäytyksien treenaamista meille sopivampaan tapaan. Toisaalta kaukot olisivat varmaan paremmassa jamassa kuin tällä hetkellä, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että mielestäni joitakin ongelmia on vaan synnyttävä, jotta kehitystä voi tapahtua. 

Harjoiteltiin melkein kaikki liikkeet läpi ennen kehään menemistä.
Fiksua? En tiedä. Siinä oli sen verran aikaa, etten oikein voinut Luumua pelkästään hengailuttaakaan.
 Onko se ahdistunut vai miksi lipoo?
Onko jännää, kun kävelenkin taakse?
No en mennyt sen kauemmas, kun ihan heti tulin takaisin. 
Liikkeestä seisomisen harjoittelua 
Tästä kuvasta on tullut Instagramissa meidän suosituin!
No ihmekö se, kun toinen on kuin elävä staffimainos.
Olin etukäteen ajatellut nämä möllit liikkuroituna treeninä. Tarkoitukseni oli palkata liikkeiden välissä rauhallisesti namilla aina kun tilannekohtaisesti minusta siltä tuntuisi (en tehnyt sitä kertaakaan). Tarkoitukseni oli myös puuttua kaikenlaiseen Luumun taholta odotettuun pöllöilyyn, sillä nyt minulla olisi siihen mahdollisuus (pari kertaa olin tiukka muija)! Tarkoitukseni oli liikkua liikekohtaisesti siellä osaamisemme äärirajoilla - kuitenkin pääpointtina, etten missään nimessä vaatisi Luumulta sellaista, mitä se ei osaa, eli mitä emme treeneissäkään ole treenanneet tai mitä se ei treeneissäkään ole osannut. Poikkeuksena tässä luoksetulossa pysäytyksen jälkeinen perusasentoon palaaminen. Sitä ei oltu meinaan tehty treeneissä, mutta haitanneeko tuo, kun ei sitä itse kokeessakaan tarvittu :P

Olin myös ajatellut, että paikallaolossa käyn ihan alussa olemassa piilossa hetken, ja palaan sitten näkösälle loppuajaksi. Paikan päällä oli kuitekin niin kova häiriö, että pelasin varman päälle ja petasin onnistumisen jäämällä koko ajaksi näkyville. Jotenkin kun koko halli oli täynnä staffeja ja amstaffeja, koko energia siellä oli ihan erilainen kuin muissa kisatapahtumissamme. Luumu ei pystynyt keskittymään oikein sitä vähäänkään, mitä se yleensä pystyy, ja sinkoili vähän väliä milloin mihinkin suuntaan ihanien koiruuksien perässä. Paikallaolon aikana (ja en muista oliko yksilösuoritustenkin) viereisessä kehässä oli joku lajiesittely, ja kovaääninen oli nimensä mukaisesti niin kovalla, että käskyjen läpisaaminen koiralle oli työn takana. 

Paikkamakuussa Luumu ei kuullut ensimmäistä käskyäni, ja lopussa ennakoi perusasennon. Muiden mennessä piiloon se jotenkin hukkasi minut, vaikka seisoin siellä ihan suoraan sen edessä. Otin siinä sitten yhden sivuaskeleen ja palasin paikoilleni, jotta se näkisi minut jälleen. Auttoi. Lakkasi pää pyörimästä. Hyvä etten mennyt piiloon. Koko kolme minuuttia Luumu makasi äärimmäisestä häiriöstä huolimatta hienosti paikoillaan. Keinonurmi tuntui kyynärissä inhottavalta, ja hiukan se ojenteli etutassujaan. Perusasennon ennakoinnin jälkeen toimin niin kuin oikeassa kokeessa en uskaltaisi, eli komensin Luumun uudelleen maahan, ja vapautin sen sitten sieltä. En tiedä onko sillä vaikutusta. Pitäisi treenata tuota loppua ja liikkurihäiriötä paljon paljon paljon enemmän. Meillä kotona se ymmärtää sen. Teemu voi oikeasti sanoa ihan mitä vaan, ja Luumu ei sieltä maasta nouse. Omassa hallissakin se menee joskus höplään, mutta hoksaa lopulta. Hmph. Paikkamakuusta saimme 7 pistettä (kerroin 3).


On se vakavaa. Toko.
Seuraaminen oli tähänastisista koeseuraamisistamme parasta! Voisi olla tiiviimpi, vähän tai ajoittain aika paljonkin se edistää, ja perusasennot jäävät edistämisen takia eteen/vinoon. Mutta muuten! Täyskäännöksissäkään se ei nyt lähtenyt haahuilemaan omiaan, ja oli muutenkin hirmu kivassa vireessä koko suorituksen ajan. Siitä 8 (mielestäni tässä voisi kyllä olla korkeampi kerroin kuin 2!).



Maahanmenoa seuraamisen yhteydessä ei olla harjoiteltu avoimen luokan malliin ollenkaan nyt erikseen, mutta ollaan koko Luumun "tokouran" ajan tehty sitä niin, että olen saattanut tehdä ihan mitä vaan, ja Luumu on siellä maassa liikkumatta maannut. Saan jopa juosta siinä ympyrää, ja se pysyy. En siis stressannut tästä! Mutta mutta... Ongelmamme ei ollutkaan, etteikö Luumu olisi pysynyt maassa, kun siirryin sen taakse, vaan ylipäänsä maahanmeno. Se oli jo kisoihin valmistautuessamme osoittanut merkkejä haluttomuudesta mennä maahan, tai ainakaan pysyä siellä, joten tässä mun piti antaa sille kaksi käskyä, ja toisella tein mielestäni vielä melko suuren vartaloavun. Tai apu ja apu, lähinnä se oli kai paine tehdä niin kuin sanon. Tästä saatiin 6 pistettä (kerroin 2).



Luoksetulo oli noudon ja kaukojen ohella yksi niistä liikkeistä, joiden onnistumisesta en ollenkaan mennyt takuuseen. Olin kyllä melko varma, että Luumu pysähtyy, sillä treeneissä on mennyt tosi hyvin. Mutta eihän me tietenkään olla treenattu näin pitkällä matkalla (ensinnäkin meidän treenihalli DoXXilla on vain 19,5 metriä pitkä seinästä seinään...), joten siihen se varmaan kosahti. Luumu lähti oikein innokkaasti tulemaan, ja komeasti ignoorasi mun käsimerkit. Vasta ihan siinä ennen perusasentoon pyörähtämistä sen kasvoilla välähti "ihan kuin tässä olisi muuten jotain muutakin pitänyt nyt tehdä". Hehe. No, en voinut kuin iloita. Hyvinhän se tuli luokse ;) Luoksetulosta vitonen (kerroin 3).

Seisominen seuraamisen yhteydessä onnistui tosi hyvin. En muista, eikä tuosta videosta oikein hyvin käy ilmi, että mahtoiko se tarvita alkuun kaksoiskäskyn vai ennakoiko lopussa, vai mikähän tuo yhden pisteen menetys oli... Mutta siis ysi siitä (kerroin 2). 

Nouto meni ihan superhyvin! Luumu malttoi odottaa lupaa, se lähti kapulalle toooodella innoissaan, se tuli samalla askellajilla takaisin ja vielä perusasentoon! Kun se oli nämä kaikki tehnyt paremmin kuin ikinä voisin pyytää, en malttanut odottaa liikkurin lupaa ottaa kapula, vaan nappasin sen Luumulta ennen kuin se vaan ehtii pudottaa sen. Se kun meillä on edelleen se kaikkein vaikein osuus. Ihan superkoira! Bileet! Noudosta 7 pistettä (kerroin 2 - mitä?? Tämän kerroin pitäisi olla ainakin 10!!).



Harmi, ettei hallissa ihan valo riittänyt.
Tämä olisi vielä tarkempana loistokuva!
Kaukoissa sanoin jo etukäteen, että jään siihen Luumun naaman eteen, kun tiedän, ettei se pysy, jos olen 5 metrin päässä... Kun en siis halunnut vahvistaa vääränlaisia istumaannousuja, vaikka suoritus kokonaisuudessaan olisikin saattanut hyväksytyn puolelle mennä. No, Luumupa keksi taas vähän muuta, sillä kahden onnistuneen asennonvaihdon jälkeen se löysi maasta jotain pirun mielenkiintoista, nousi ylös, haisteli maata ja tuli minun viereeni. No todennäköisempää on kuitenkin, että se oli sille sijaistoiminto. Veikkaanpa, että oltiin hinkattu näitä kaukoja juuri ennen kisoja vähän liikaa, ja koska Luumu ei saanut onnistuneista kahdesta asennonvaihdostaan edes suullista palautetta (mitä on kotona tottunut saamaan), se sekaantui ja päätti jättää homman kesken. No minähän en jättänyt, vaan ihan ilmeettömästi kävin Luumun nakkaamassa takaisin paikoilleen, ja jatkettiin homma loppuun. No en kyllä ollut tyytyväinen enää siihen toiseen istumiseen, joten vähän reisillehän se meni... Kolmosen kertoimella nollakin on nolla.

Jaa näin vai?
Hypyssä oli itsellä pasmat edelleen sen istu-käskyn kanssa sekaisin, ja Luumu hyppäsi esteestä sen verran vinoon, että onnistuneen takaisinhypyn takaamiseksi jouduin itse venkulehtimaan vähän. Kasi silti (kerroin 2).



Kokonaisvaikutus oli 8. Olisi ollut ihan kiva saada lisäksi suullista palautetta, mutta aika hyvin näköjään pystyin itsekin analysoimaan suorituksemme ;) Ehkä nyt kaikkein suurimpana ongelmana näkisin meidän kisaamisessa sen loppupalkan ja sen luomat haasteet. Mielestäni Luumu tekee jo hyvin ihan tekemisen ilosta, ja sille alkaa riittää se minun hyväksyntäni ja sosiaalinen palkka. Se ei mielestäni kasaa enää ihan niin paljon sitä kohtapalkkakohtapalkkakohtapalkka-ajatusta itseensä, vaan omaan käteen ja silmään se tuntuu olevan paremmin hallinnassa. Tässäkin kuitenkin Luumu lähti (sentään vasta liikkeiden välissä) kerran pois ja ainakin kerran oli lähdössä pois luotani selvästi palkkaa hakemaan. Pikaisen itseanalyysin jälkeen olen tiedostamattani totuttanut Luumun kuvittelemaan, että korkealentoinen voimakas JES on yhtä kuin VAPAA, JUOKSE NIIN KOVAA KUIN PÄÄSET KEHÄSTÄ ULOS PALKALLE. Toki ongelma on varmasti syntynyt siitä, että loppupalkan hakeminen ei ennenkään ole ollut hallittua, ja viimeksi kisoissa kun oli se humoristinen kassiepisodi... Mutta ei tähän varmaan lääkkeeksi voi mitään muuta kuin itsekontrollia minulle (mieti mitä suustasi päästelet) ja lisää loppupalkkatreeniä Luumulle. Nytkään en käyttänyt kassia loppupalkkaamiseen ollenkaan, vaan poikkeuksellisesti mulla oli ne rievut liivin takataskussa, josta ne sitten kaivoin. Mietin vielä sitä, että pitäisikö se palkka siirtää vaikka autoon.. mutta mutta... Olisi kiva kuulla millaisia loppupalkkarutiineja muilla on!


Kaiken kaikkiaan siis 120 pistettä (kuulemma tiukalta, virallismaiselta tuomarilta), eli 3-tulos ja avoimen luokan 4. sija (no meitä oli neljä kaiken kaikkiaan, mut anyway...). Olen kyllä suurimmalta osin tyytyväinen suoritukseemme yhdessä ja yksilöinä. Huomaan, että kaikki mitä Luumu tekee, johtuu ihan siitä, mitä minä olen sille tiedostaen tai tiedostamatta opettanut. Eihän se mikään helpoin kisakoira varmasti ole, mutta omalla johdonmukaisella käyttäytymiselläni kyllä meistä vielä jotain tulee. Se kun vaan taas on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. 

Näytä nyt mitä me voitettiin! 

Tässä vielä videopätkä. Näköjään jotenkin onnistuin ryssimään parin väliotsikon järjestyksen, mutta kämmini korjatakseni joutuisin lataamaan kaikki videot uudelleen ja sorkkimaan kaikki hommat erikseen, joten toivottavasti ette ihmettele, kun Luumu "luoksetulossa" lähteekin noutamaan kapulaa. Ei me sentään niin pihalla oltu, etteikö oltaisi liikkeitä toisistaan erotettu ;) Enjoy.


Superkiitos vielä kerran mammalle ja Japelle kuvaus-, myyntiedustus-, kuljetus- ja kenneltoiminnassa auttamisesta :DDD Olette loistotiimi!




6 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää teidän meno. Luumu on niin aktiivinen ja hienosti palkkautuu susta. Mulla ei ole mitään erityisiä loppupalkkoja. Kokeen jälkeen sosiaalinen palkka, astetta enemmän leikitystä lelulla ja ilman ja sitten ilosta kiljuen syömään loput namit. Se riittää meillä. Olen tarkoituksella jättänyt loppupalkan merkityksen vähemmälle kun sen loppuleikin mun kanssa, koska nämä ovat vähän yhdellä nappirivillä varustettuja sen asian suhteen : D Pienennä ton loppupalkan merkitystä ja käytä tota Luumun palkkautumista susta niin hienosti hyödyksesi : D Kontrolloi loppupalkalle menoa enemmän, vasta luvan perästä mennään. Mun nuorin koira Matti 1 v on pitkälti Luumun kaltainen ja on aika rasittavan nopea liikkeissään. Se kerkii tarjoamaan sen sata asiaa ennen kuin kerkiän merkkaamaan mitä oikeasti halusinkaan hältä : D huh huh Nyt menossa on meillä Matin kanssa kapulan pitokuuri. Ehkä se joskus osaa sen : D ehkä.....
    Harmitti kun ei sitten päästykään tulemaan talvipäiville. Olisi ollut ihan superhyvät häiriötreenit ainakin : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo kiitos :D Mun ongelma onkin, että oon aina työntämässä suuhun ekana namia tai nykyään kyllä enemmän sitä repimislelua. Kun pitäisi opetella, että se sosiaalinen palkka riittää! Kun se kerran riittää. Se on vaan musta kiinni, että tuntuu, että se koira tarvii siihen jotain muutakin, vaikkei se todellisuudessa välttämättä tarvitsisikaan... ainakaan tässä määrin..

      Harmi ettette päässeet päiville tokoilemaan, olis ollut kiva nähdä teitäkin :D No, toivottavasti tässä on vielä pitkä tie tokoilun merkeissä edessä, ja eikähän me keritä - siellä SM-kisoissa sitten..? ;)

      Tsemppiä kapulatreeniin!

      Poista
  2. Meillä ei mitään erityistä loppupalkkaa ole. Enne kehäänmenoa leikitän narulelulla, sitten olen laittavinani sen taskuun, mutta takana oleva avustaja ottaa sen. Samalla lailla sitten kehästä tullessa, avustaja antaa sen mulle, jolloin palkka tulee "taskusta". En mä tiedä onko tossa järkeä, mutta tolla lailla mä oon ainakin ajatellut vahvistavani sitä että palkka tulee aina vaan multa, mun kanssa on kannattavaa hengailla :D

    Mutta hirmu kiva oli nähdä teidän menoa livenä, hienosti teillä meni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos tosi paljon :D Tulee hirveen hyvä mieli, jos kerran tekeminen näyttääkin siltä miltä se itsestä tuntuu.

      Mä oon tainnut tosiaan tehdä tuosta loppupalkasta liian ison asian, ja sen takia se aiheuttaa meille nyt hallinnallisia haasteita ja kusiaisia pöksyihin. Olisikin fiksua hyödyntää sitä minusta palkkaantumista enemmän, ettei Luumu olisi vähän väliä neljäs jalka kehän rajojen ulkopuolella... Nyt kun se vielä on jotenkin hoksannut sen kisatilanteen eron - että siellä on se loppupalkka... Tosi hyvin opetettu taas multa ;) Tämän kevään treenien painopiste voisikin olla sosiaalisessa palkassa!

      Poista
    2. Mä oon joutunut ton vanhimman koirani Tepon kanssa opettelemaan alusta kokonaan sosiaalisen palkkaamisen ja - palkkaantumisen. Se on mun eka koira koskaan ja tuli mulle sohva- ja lenkkikaveriksi. Hups : D Tie on ollut pitkä ja vieläkään palkkaantumisasiat ei ole sillä tasolla kun noilla nuoremmilla kun niitten kanssa oon osannut tehdä alusta asti jotakin toisin : D
      Palkkaa koiraa siitä kun se aktivoituu susta eli sos.palkkaantuu. Anna palkka kun se hyppii riemusta tai anna hypätä palkka sun kädestä. Älä anna lelua tai namia jos on passiivinen ja odottaa saavansa jotakin. Nopeasti yleistyy tuo tapa. Mä joudun Tepon virettä pitämään yllä kokeessa hyppyyttämällä jne. Se kun tekee jotakin ja näkee musta että hyvin meni niin pysähtyy kun seinään odottamaan nakkia : D pitää ikään kuin kokoajan keritä olemaan sen edellä innostamassa uuteen asiaan.... huh. Believe me, tämän asian kanssa tehdään töitä täällä : D

      Poista
    3. Haa, just kirjoittelin noita sosiaalisen palkkauksen juttuja tohon seuraavaan viettitekstiin, ja tarkoitus on nyt toden teolla kiinnittää tähän huomiota! Otan ohjelmaan myös kuunteluharjoitukset ja niihin pelkästään sen sosiaalisen palkan. Eiköhän tää tästä :D Mun pitää vaan omaa ajattelumaailmaa hiukan muuttaa, koska vaikka meillä on sosiaalinen palkka ollut omalla tavallaan alusta asti vahvana, niin olen aina pitänyt sitä vaan sellaisena lisänä - että se "oikea" palkka on kuitenkin jotain konkreettista... Pitää ruveta kirjoittamaan listaa, että mitä asioita teen toisin mahdollisen tulevan pennun kanssa ^_^

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.