lauantai 1. helmikuuta 2014

Kuule, en mä tässä voi sulle noutajaks muuttua

En viittaa otsikollani täysin naurettavaan YLEn aikaansaamaan mediamylläkkään vaarallisista ja hallitsemattomista roduista, ja jos ihan suoraan sanotaan, en edes jaksa osallistua aiheen puimiseen - niin naurettava se on. Ja kaiken lisäksi vielä vähän menneen talven lumia, joten keskitytäänpä tämän illan aiheeseen! Joka on nouto.


Eniten meillä avoimessa luokassa tökkii nouto. Luoksetulo on kyllä hyvänä kakkosena, mutta reiluuden nimessä ollaan sentään noudeltu enemmän tai vähemmän kaksi vuotta, kun luoksetulosta ollaan alettu pysäyttelemään vasta viime syksynä. Olen aiemminkin ruotinut viharakkaussuhdettamme noutokapulaan. Varmaan olen Luumun suhtautumisen kapulaan onnistunut jotenkin itse pilaamaan. Olisi vaan pitänyt naksutella sille enemmän, eikä alkaa jossain vaiheessa vaatimaan liikoja. Ei se vieläkään osaa istua noutokopula suussaan, vaan se pulauttaa sen suustaan, ja on sitten ihan kysymysmerkkinä, että mitä pitikään tehdä. 

Ollaan tehty Eeva Ylisen meille neuvomia noudon pitoharjoituksia, ja ne alkuun toimivatkin. Luumu rupesi niissä vaan ennakoimaan sitä palkkaa, enkä siksi saanut pidon kestoa nostettua. Se pitää hetken ja ihan kovaakin, mutta höllentää sitten. Enkö vaan osaa palkata sitä oikein? Johannan kanssa oli puhetta, että heillä noutokapulan arvoa on nostettu ihan vaan sillä, että kapula on ollut alkuun täysi nounou. Että se on ollut maailman kivoin juttu, mutta koiralta se on ollut kielletty. No eikö se aina ole kaikkein mielenkiintoisinta, mihin ei saa koskea? Oli pakko kokeilla tätä itsekin. Yhtenä iltana vaihdoin meidän lelu/kapula-pitoharjoitukset pelkkään kapulanpitoharjoitukseen siten, että härnäsin Luumua kapulalla ja piilottelin sitä selkäni takana. No se oli tietty heti että mikä siellä on ja kaikki mulle heti nyt äkkiä! 

Annoin sitten kapulan "pidettäväksi" ja vähän vetämiseksihän se meni. En tiedä menenkö tässä nyt ihan p*rse edellä puuhun, mutta minusta tämä innokkuus on parempi vaihtoehto kuin kapulan ympärillä hiiviskely. Ja näitä ollaan sitten tehtykin hyvällä menestyksellä ihan tuossa keittiön lattialla. Näiden "pito"harjoitusten jälkeen olen ottanut lisäksi hiukan kantamista, jossa annan kapulan Luumulle suuhun, ja se saa vierelläni kuljettaa sitä. Näitä se tekee hyvin, eikä tunnu pyrkivän syljeksimään kapulaa ennenaikaisesti. Lisää innokkuutta saan juoksentelemalla itse vähän kovempaa tai tekemällä odottamattomia kaarroksia. Keittiö-olohuone-akselilla tämä käy kuitenkin vähän hankalaksi... Ja nostoja ollaan tehty myös. Niitä rauhallisia perusasennosta, jolloin kapula on ihan siinä Luumun edessä, ja palkkaan sen satunnaisesti pelkästä nostamisesta ja satunnaisesti käteen luovuttamisesta. Sitten ollaan tehty niitä vauhdikkaita, joissa Luumu saa juosta kapulalle, ja palkkaan sen heti pelkästä nostamisesta. 

Mielestäni ollaan edistytty noudossa sentään pikkiriikkisen. Kapulan pitäminen ei ole enää kamalan ällöttävää, ja kantaminen ja etenkin nostaminen on edelleen huippukivaa. Päätinkin kokeilla näitä samoja keittiössä tekemiämme harjoituksia eräänä kauniina aamupäivänä läheisen leikkikentän viereisellä nurmella. Otin vielä tennispallotkin mukaan, kun ajattelin, että voin sitten palkata jostain huippuonnistumisesta huippupalkalla. Megalomaaninen virhe. Ensinnäkin Luumu oli kyllä alkuun toooodella innostunut kapulasta. En pystynyt kapulaa kunnolla edes kassista ottamaan ulos, kun Luumu oli jo polkenut koko kassin ja kaikki siellä olleet tavarat ihan lumisiksi. Ekalle nostolle se lähti hyvin, mutta sitten se huomasi miten ällöttävää on, kun kapulaa lumiselta nurmelta noukkiessa menee koko turpa ihan lumeen. Seuraavat pari oli jo vähän väkisin vääntämistä, ja jouduin palkkaamaan jostain pikkujutusta pallolla, ettei olisi jäänyt treenistä paha mieli (jaa kummalle?)... Ja eihän se tietty pallojen jälkeen ollut siitä kapulasta enää kiinnostunut. Huooh. 

Anna jo se pallo!



No en vaivu masennukseen. Olisi vaan pitänyt tajuta alunperinkin, että ei se sitä kapulaa sieltä lumisesta nurmesta halua turvallaan kaivaa. Jatketaan nyt noutotreeniä sisätiloissa, ja koitetaan näillä eväillämme saada siitä pitämisestä mielekästä. Palikoiden kasaamiseen menee kyllä vielä aikaa... Uusia harjoitteita mietiskellessä onkin ihan hyvä taas palata Pipa Pärssisen tokopäivästä kirjoittamiini muistiinpanoihin. Edelliset osat löytyvät täältä: tunnari, ruutu, jäävät ja vireenhallinta.

Ollaan kuulemma jo voiton puolella, jos koira ylipäänsä osaa käyttää suutaan muuhunkin kuin syömiseen. On joitakin rotuja, joille ei ole luontaista käyttää suutaan askareiden suorittamiseen. Jos koira on haluton suunsa käyttämiseen, voit esimerkiksi piilottaa ruokaa niin, että se joutuu kuonoaan apuna käyttäen etsimään ruokansa (esim. oksia ruokakepun päällä, mutta niin, ettei koira pysty auttamaan tassullaan). 

Nosta. Pidä. Kanna. Kuljeta. Kapulaan tarttuminen ja pidon kesto on hyvä harjoitella tarjoamisen kautta. Koiran on hyvä opetella kantamaan mitä tahansa, esimerkiksi leluaan. Kun koiran on helppoa kantaa vaikkapa leluaan rauhallisesti ohjaajan lähellä, noutokapulan kantamiseen ei enää ole pitkä matka. Muista kannatuttaa koiralla myös painavia esineitä. Metsään rakennettu esineruutu on hyvä harjoitus, etenkin jos koiralla on (metalli-)kapulaa kohtaan antipatioita. Koira innostuu löytäessään esineen pusikosta, on se mikä tahansa. Opeta koiralle myös pienten ja kevyiden esineiden kantaminen nätisti. Esimerkkinä kynän tai muovilusikan nostaminen ja kuljettaminen. Aluksi nostetaan, sitten kannetaan. Aloita jollakin epäarvokkaalla esineellä (esim. muovilusikka), ja kun tämä onnistuu, vaihda arvokkaampaan. Kokeile toimiiko houkuttimena pelkkä ruoka. 

Palautusta on kätevää harjoitella luoksetulon kautta. Jos koira sylkee kapulan ohjaajan luona (Luumu!), älä harjoittele liikettä "nouto"liikkeenä, vaan lähde tekemään vaikkapa seuraamista kapula suussa. Lisää tähän pysähtyminen, maahanmeno, ruutu - mitä vaan. Koiran on hyvä oppia, että kapula suussa voi tehdä asioita. Jos tämä on hankalaa, voit harjoitella lelulla. Pyri siihen, että koira pystyy rauhoittumaan kapula suussa eteesi. Hyvä nostotreeni on sellainen, jossa koira läheltäsi vapautetaan heti kapulan nostettuaan. Kun nosto onnistuu, nosta sitten itse kriteeriä vapauttamalla vasta käteen nostamisesta. Vilkkaalle koiralle kaikki noudon palat on opetettava erikseen, ja tämä onkin varmaan se mikä meillä on noudossa tökkinyt. Kun en ole tätä paloittelua itse kunnolla ymmärtänyt, ja ollaan vaan huiskittu miten sattuu. 

Ohjattua noutoa ei olla ollenkaan aloitettu, vaikka itse asiassa kapulatkin siihen hankin jo. Muistiinpanojen mukaan pitää pyrkiä siihen, etteivät suuntamerkit olisi kovin suuria. Eleen kannattaisi olla aika pieni, koska tällöin sinulla on vielä mahdollisuus suurentaa elettä, jos liikkeen suorituksessa meneekin jotain pieleen. Ota harjoitteluun suhteellisen pian oikeat mittasuhteet mukaan. 

Tee myös tavallisia noutoja ohjatun noudon suunnissa. Koira noutaa kyllä edestä, mutta suunnat kannattaa opettaa hyvin varhain. Pyri siihen, ettei sinun tarvitsisi käyttää käsimerkkiä. Laita keskelle jokin epämiellyttävä asia (esim. tiiliskivi), jotta koira tottuu hyvin varhain siihen, että keskellä on jotain, mistä ei saa palkkaa. 

Lisäksi olen kirjoittanut tänne muistiinpanoihin että merkkiä opetellessa pidä merkki ensin erilaisena kuin ruutumerkit. Se voi olla suurensuuri töttörö tai ihan pieni. Liittynee tuohon ohjattuu noutoon...? Pitääkö koiran juosta jossain luokassa ensin merkille ja sitten vasta suorittaa ohjattu nouto? Onko siis siinä suhteessa vähän samanlainen kuin ruudun merkki? No samapa tuo. Koko ohjatun idea on itsellä niin hakusessa, että koitetaan nyt purkaa tämä perusnoutoon liittyvä ongelmavyyhti ensin. 


Miten voi poseerata samalla kun lunta sataa silmään? 

Tämä meidän nouto-ongelmien purkaminen hiukan nyt ahdistuttaa muuten loistavan päivän illassa. Ongelmapostaus ei vaan sovi muuten niin ihanan rentouttavaan päivään. On pitkästä aikaa sellainen päivä, ettei ole tarvinnut tehdä mitään. Teemukin on Helsingissä jossain pelireissulla, joten olen voinut tehdä ihan mitä huvittaa. Huvituksiini onkin kuulunut pitkä staffilenkki vastasataneessa lumessa tarpoen, parin pannan ompeleminen (yksi asiakaalle, yksi pitkään hautunut idean toteutus), lasagne ja näköjään nyt blogiin rustaileminen. Ilta on vielä nuori, joten lähdetään kohta Mupeloisen kanssa kävelylle, ja sitten taidan katsella Netflixistä jotain viihdyttävää (houkuttelisi aloittaa How I Met Your Mother ihan alusta!) valkoviinistä, sinihomejuustosta ja suolakekseistä nautiskellen. Ja Mumeloisen ihastuttavasta seurasta, tietenkin. Ihanaa kun joskus voi vaan olla. (Kunnes huomenna mennään taas tukka putkella luennolta synttäreiden kautta treeneihin...)



8 kommenttia:

  1. Hei!
    Olen lueskellut blogiasi jo aika kauan jaihan innoissaa olen tuosta teidän toilailuista milloin missäkin! Epäilen jo itseäni hulluksi kun naurahtelen ääneen teidän ( sinun ja Luumun) hauskoja päivityksiä. Olen myös seurannut teidän videoita tokokentillä vaikka tokoilu on minulle hyvin hyvin vierasta ( ainakin vielä). Jos kaikki menee hyvin niin kesää mennessä minä saan oman staffini !! Nimi on jo ollut valmiina kuukauden ja nyt vain odotellaa mahdollisen pennun syntymistä. Minulla on tullut haave ja haave on muodostunut sinun blogisi ansiosta- Haluan samanlaisen yhteyden ja harrastuksen mitä teillä on Luumun kanssa. Katsoin viimeksi TK1-videon ja olin ihan liekeissä -Vitsit! Saat olla ylpeä koirastasi ja sitähän minäkin haluan eniten ! Pitää vain lisää lukea yötä myöten teidän sekä muitten tokoiluja - Vähän tässä tuleeki pupu pöksyyn että onkohan minusta tuohon? Hauvaa en osaa edes epäillä, eiköhän se suurin vastuu kummknki omistajalla ole! Koirataustaa on mutta sitä ihan ihan ikiomaa karvakuonoo en ole omistanut koskaan - Mutta sittenkun omistan - Haluan olla siitä erittääin ylpeä ja tämä sinun ja luumun blogi kannustaa minua pääsemään tähän minun haaveeseeni! Kiitos teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onpa todella kiva kuulla! Ei kannata kuitenkaan ottaa mitään paineita pennun kanssa, itsekin epäilin jossain vaiheessa, että onko meistä koskaan tokoilijoiksi, kun en aina jaksanut edes pentukurssin "kotiläksyjä" tehdä.

      Yhtä vihreitä ollaan mekin oltu tokon suhteen alussa (niin kuin varmaan kaikki joskus), mutta hyvien esikuvien ja roolimallien sekä pienenkin lajia kohtaan heränneen kiinnostuksen kanssa pääsee jo pitkälle :) Taisi olla talvi 2011, kun en vielä ymmärtänyt tokosta yhtään mitään, ja olin avustajana Brutus-staffin treeneissä. Kenttä oli ihan luminen ja taivaalta satoi jotain painavaa loskaa niskaan, ja siellä ne silti meni ihan täysillä mielettömässä vireessä. Staffeista on kyllä ja vaikka mihin :D

      Ehkä jos johonkin pitäisi kiinnittää pennun kanssa erityistä huomiota, niin siihen sinun ja pennun väliseen suhteeseen. Vaikka ette tokojuttuja tekisikään vielä moneen kuukauteen, olisi hyvä kun pentu oppisi alusta asti yhdessä tekemiseen ja siihen, että sinun kanssa on hauskaa ja kannattavaa tehdä juttuja. Meille on ollut myöhemmin paljon apua siitä, että Luumu on alusta asti joutunut itse keksimään juttuja, ja monet arkipäivän "tempuista" on opetettu sille niin, että se on itse tarjoamalla erilaisia asioita joutunut keksimään mitä milloinkin haluan. Nyt myöhemmin tokoa treenatessa se ei lannistu oikein mistään, vaan tarjoaa aina erilaisia juttuja.

      Juttua riittäisi aiheesta vaikka kuinka! Jos asut tässä jossakin lähistöllä tai muuten olet täällä päin käymässä, niin poikkea ihmeessä vaikka kahville, tai treenejämmekin voit toki tulla katsomaan. Olisi kiva jutella staffi- ja tokojuttuja enemmänkin :D

      Poista
  2. Ohjatussa noudossa joo mennään merkille ennen kun lähetetään kapuloille. Vähän samalla tavalla kuin evl:n ruudussa. Ja merkkejä tosiaan voi olla erilaisia, kannattaa opettaa lähettämään erilaisille. Meidän seuran kokeissa ei koskaan ole tötteröitä, ne on aina semmoisia oransseja paksuja puupalikoita.

    Ootko koettanut Luumun nouto-ongelmaan erilaisia noutokapuloita? Mun vanhemmalla koiralla oli ongelmia noudon kanssa, se ei halunnut koskea koko kapulaan. Yhden illan istuin sohvalla namikasan kanssa ja odotin että olisi nostanut matolta kapulan - ei nostanut, kävi nukkumaan. Meillä ongelma ratkesi korkealaippaisella kapulalla, jolloin nostotilanteessa ei Miljan nenä osunut maahan. Sen avulla saatiin koko nouto-ongelma ratkaistua ja vähitellen ne muutkin kapulat sitten kelpasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaankin merkkitreeniä vähän aloiteltu, mutta se jäi muiden "tärkeämpien" ja "ajankohtaisempien" ongelmien jalkoihin vähän. Tuntuu, että itse haalin kaikenlaisia uusia juttuja, kun vanhatkaan eivät ole kunnollisella pohjalla :P Mut kannattanee siis opettaa kaikenlaisille merkeille, eikä vaan tietynlaisille samanlaisille ;)

      Syksyllä kun Luumu alkoi inhota kapulaansa, se johtui siitä, kun kapula meni kuolaisena ihan hiekkaiseksi. Silloin ostin sille uuden kapulan, mutta sekin oli samanmallinen kuin vanha (tuollainen kuin kuvassa). Vois oikeesti kyllä toimia, jos ottaisin vaikka sen ohjatun noudon kapulan tähän nyt! Siinä kun olisi korkeampi se maavara, niin ehkä ei olis niin ällö? Tosin nostamisessa ei ole enää ongelmaa (kunhan kapula ei ole likainen tai maa, josta sen joutuu nostamaan likainen tai luminen ;)), vaan ongelmat liittyvät nyt pelkästään luovuttamiseen ja mun lähellä kapulan pitämiseen ja se suussa toimimiseen. Olispa tähän ongelmaan nyt joku yksinkertainen takaovi, jota vaan en pimeydessä näe... No, ratkaisukeskeisesti paneudun nyt tähän, enkä jää tuleen makaamaan ;) Ainakin joskus kesällä tykkäsi kannella kapulaa ihan lenkilläkin pitkiä matkoja, joten ehkä me vaan kannellaan sitä kapulaa nyt, enkä liitä siihen minkäänlaista muuta toimintaa..? Huooh.

      Poista
    2. Merkin kiertämisestä saa itseasiassa tehtyä kivan leikin, jota voi myös käyttää hyödyksi noutoa opettaessa. Kierrä-käskyllä Sinna kiertelee vaikka mitä ja sitten jos haluan käyttää sitä kiertokohdetta merkkinä, niin pysäytän vain sinne. Mutta se kiertäminen, se on muuten kivaa. Sen avulla on meillä on mm. tehty noudon palautuksiakin.

      Sinnallahan oli myös kapulaongelmia, mutta lähinnä sen liikapureskelussa. Se myös tuppasi pudottamaan sitä maahan, mutta naksuttelemalla sen sai paremmaksi. Opetin myös leluleikin kautta kiinni pitämisen ja sen siirsin sitten kapulaan. Sun pitää vaan koettaa eri vaihtoehtoja ja löytää se teille sopiva. Sitten jossain vaiheessa tajuaa että nythän toi liike onnistuu :)

      Poista
    3. Hehe, innostuin tosta noudon ongelman kiertämisestä tai ratkaisun keksimisen yrittämisestä niin, että otin kaapista sellaisen köysilelun, jota ei olla varmaan vuoteen käytetty missään. Sitä siinä sitten pyysin noutamaan, ja luovuttaminen käteen ei ollut ollenkaan niin vaikeaa :D Ehkä tämä tästä! Kiitos tsempeistä :D

      Kiertäminenkin on työn alla, kuten tuntuu vähän kaikki olevan nyt ;) Alettiin viime kuussa tekemään tarjoamisen kautta kiertämisharjoituksia, ja ollaan vasta siinä vaiheessa, että Luumu tajuaa lähteä kiertämään isompia asioita ihan mun läheltä, kuten omenapuun tai hallin jotain isoja tukipalkkeja. Tässäkin menin ensin vaikeamman kautta, kun yritin sen heti saada kiertämään jotain merkkitöttöröitä, niin sähläämiseksihän se meni... Pikkuhiljaa... Oon keksinyt kaikenlaista mihin tota kiertämistä voitais käyttää, mut tarttis varmaan saada se toimimaan ensin :)

      Poista
  3. Kiitos vastauksesta! Tänään ei millään jaksa yöllisiä lukuhetkiä koska viime yö vähän venähti - Se verottaa! Ja voi että, kumpa asuisinki lähempänä kuin 300 km ! :)
    Kiitti vinkeistä, nyt vain kielipitkällä venaillaan että kaikki menee hyvin! Aij että siitä tulee kivaa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä pennun odotukseen, ja kerro ihmeessä myöhemmin että miten teillä sujuu :)

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.