Voittaja-Luumun kaukot ja ketjunpätkät

Hiphei se on perjantai! Pyörähdettiin tänään Halikon EHYT-areenalla Nanin, Ruutin ja Myyn kanssa treenilöimässä keskellä päivää. Ihana päivä auringonpaisteineen ja pizzabuffineen, mutta yllättävä takapakki ruudussa ja uuden hallin odottamattomat häiriöt saivat mielen noin treenimielessä hiukan mustahkoksi. Siis tosi hyvä se häiriö olikin, vaikka alkuun pisti taas ärsyttämään. Ensin oli nimittäin ihan hiljaista, vain meidän äänet. Sitten rajatun hallialueen laidalle ilmestyi pariskunta koiranpennun kanssa, olivat menossa fyssarille/trimmarille mihin lie. Siinä höpöttelivät tuskattuttavan pitkän ajan, ja Luumulla oli juuri kisamainen ketjutettu suoritus kesken, parahiksi kaukojen kohdalta. Ei pystynyt istumaan, ei sitten millään. Shaakeli. Niin kuin Nani ihan oikein jälkeenpäin huomauttikin, kyllä siitä olisi voinut jo vähän antaa satikutia, että nyt kuule pikkukoira, kyllä sun pitää pystyä nousemaan istumaan, vaikka siinä vieressä nyt ihmisiä ja koiranpenikoita mekastaakin. 

Joskus syyskuun puolella Vuokon kanssa Vanhalinnassa 

Ruutu on niin tiukkaan punottu sekamelskavyyhti, että en käy avaamaan sitä nyt. Vaan tällä kerralla jatketaan meidän voittajaluokan liikkeiden läpikäymistä kaukoilla. Aloitinhan ne edelliskerralla etevästi ohjatulla ja merkillä. (Ps. Kiira vinkkasi meille Facessa ohjatun noutokaariin sylikäännöksen eli sylkkärin harjoittelun, ja Heidi meille eilen sen alkeet opettikin :D Tosin ihan ensi alkuun piti googlettaa koko sylkkäri (aksatermistö on oikeasti ihan lapsenkengissä tässä huushollissa...), ja Ruuu etevänä taitajana toimi mulle ennen Luumua hyvänä demokoirana. Kiitos kullekin taholle!)

Mutta niihin kaukoihin! Vähänlaisesti on tullut niitä tehtyä, mutta edistystä huomaa joka kerta. Mietinkin tuossa, että jos jaksaisi joka päivä tehdä vähän, kehitys olisi ihan silminnähtävää. Mutta minkäs teet kun ei vaan jaksa. Nih. Viimeksi kaukoista puhuessani taisin mainita, että seuraavaksi Luumu saa harjoitella meille vaikeimman siirtymän (SEISO-ISTU) painonsiirtohommelia lautahässäkän avulla. No ei olla käytetty lautaa sinänsä, vaan ihan kontaktimuovirullakin on riittänyt kotona. Luumu siis istuu rullan takana etutassut lähes rullassa kiinni. Sitten se seisoo niin että etutassut tulevat rullan yli, ja istuu taas etutassut rullan taakse siirtäen. Se tajusi tämän nopeasti. Alkuun taisin sitä rullalla hiukan etutassujen taakse kutitella, että se huomaisi koko rullan olemassaolon, ja välillä kun on keittänyt yli sekä koiralla että ohjaajalla, on ollut hilkulla, ettenkö olisi pamauttanut sitä vähän rullalla päähänkin. No en tehnyt sitä kuitenkaan, vaan vedin henkeä ja kokeiltiin uudelleen... 

Ainakin itsestä tuntuu, että nämä rullaharjoitukset ovat auttaneet myös niihin vaihtoihin, joissa ei ole rullaa. Ylipäänsä olen yrittänyt tehdä useamman vaihdon putkeen, jotta Muumelolle muodostuisi sellainen mielikuva siitä, että se yksi siirtymä ei ole se koko juttu... vaan se liike on yhtä jatkumoa. Tasapainoilua täydellisen asennon kanssa, sellaisen, jossa ollaan kuitenkin valmiina siirtymään jo seuraavaan asentoon. Tässä vielä erittäin taidokas vilmipätkä meidän kotikaukoista edellispäivänä. Kameran tarkennus on mattonöyhtässä ja herra Muun vehkeet heiluvat siinä kivasti pääosassa XP

En ota nyt mitään painetta näistä kaukoista, kun tuntuu, että pahimman yli ollaan jo päästy. Lamppu on sen takajalkakriteerin kanssa syttynyt (Luumun oikea takajalka ei saa liikkua), ja noissa painonsiirroissakin ollaan tultu eteenpäin (tai siis taaksepäin ;)). Kyllä se matka sieltä sitten tulee vaikka ensi vuoden puolella sitten, kun saadaan ensin nämä pohjat huikeeseen kuosiin. Matkalla sinne siis.

Toinen juttu, mihin ollaan nyt enenevässä määrin keskitytty, ja mikä tulee auttamaan meitä erittäin paljon pitkässä juoksussa (kaksi inhokkisanontaa yhteen virkkeeseen, way to go!), on kisamaisuus ja liikkeiden ketjuttaminen. Eihän meillä ole tuo kisaaminen ikinä sujunut sillai pala kakkua -meiningillä tai niinkuin vettä vaan. On vireongelmaa (ihan itte oon sen luonut, myönnän!), keskittymisvaikeuksia (herra havaitsee satatuhatta asiaa kerralla) ja toisessa päässä epäselviä kriteereitä ja niistä epäselvistäkään ei tule oikein pidettyä kiinni. 

Ongelma tai pikemminkin haaste tuli taas suuremman kerran esille juuri ennen Luumun tassuhaavasaikkua, jolloin tehtiin kisanomaista suoritusta TSAU:n hallilla Annen liikkuroimana. Kesällä tehtiin paljon siirtymiä ja mun kanssa -treeniä, josta sai rauhoittavaa namipalkkaa. Mutta kun sitä palkkaa ei tule, Luumu kuumuu ihan käsittämättömällä tavalla, ja tuolla tsaulla kävi roikkumassa mun hihassa toisenkymmentä kertaa. Ei kuulemma kuulu lajin luonteeseen, että ei voi kesällä pitää hameita tai lyhythihaisia paitoja, kun harrastetaan tokoa. Jaa niin vai?

Kohtuu onnellinen koira 

Peltotie 

Ei me näit koirii yhtään tähän aseteltu tai mitään... 

Ollaankin nyt tassusaikun jälkeen tehty JOKA treeneissä jonkinlainen ketjupätkä. Lyhyt on neljä liikettä, pitkä seitsemän tai kahdeksan. Vaihtelevasti on koiran omatoiminen vireenhallinta toiminut. Olen tietoisesti ottanut sinne mukaan myös niitä vauhdikkaita liikkeitä (esim. luoksari), jotta tunteet oikein kuumuu, ja nyt tällä viikolla ollaan tehty väliin myös kaukoja. Periaatteessa kuitenkin tuttuja ja helppoja liikkeitä, sillä se pääpaino on nyt jossain ihan muussa kuin niissä itse liikkeissä. 

Viime viikolla DoXXilla meni tosi hyvin. Ei kuumunut eikä tarttunut hihaan, ja oli muutenkin neljän liikkeen ajan ihan etevä. Parin viikon saikun päälle se oli kunnioitettava suoritus! Tällä viikolla matotreeneissä Vanton tilalla olin itse vähän pöllö, kun tarkoitushan oli toimia ihan kisanomaisesti (jolloin en muutenkaan lääpi Luumua, vaan karjaisen vaan sellaisen äänekkään vaun tai jessin, ja pikemminkin läimäytän sitä kylkeen kerran, pari)... Ja mitä mä teen? No mähän yritän oikein tuoda sitä hihaantarttumisongelmaa esille, ja lääpin sitä oikein huolella. Mitä Luumu tekee? Ei vastaa ollenkaan mun sosiaaliseen palkkaan samalla tavalla, ja hämmennyksissä kulkee liikkurin perässä haahuillen seuraavaan paikkaan. Itse liikkeet (mahtoiko olla kuusi) meni Vantolla hyvin. Luumun pinna kesti, vaikka melkein tungin mun hihaa sen suuhun. Siirtymät oli ihan kamalia. Se haahuilee, ja havaitsee miljoona asiaa, ja sillä kestää tuhottoman kauan asettua vierelle liikkeen alkamispaikkaan. Argh. Minä sain palautetta kriteerien tiukentamisesta ja ylipäänsä niistä kiinni pitämisestä. Luumu taitaa ottaa nyt vähän turhan paljon kaikenlaisia erivapauksia... Tultiin vielä tuon videon jälkeen uudemman kerran kehään ja siitä liikkurin ohjeiden mukaan hypylle, ja se oli Luumulle jo selkeästi helpompi juttu. Näitä siis taas kerran treeniohjelmaan - kehääntuloja ja liikkeidenvälejä. Ei ne muuten parane kuin treenaamalla...

Seuraavana päivänä meillä oli treenikalenterin mukaisesti DoXX-ryhmän kanssa kisamainen treenipäivä. Ohjaaja oli ihan pihalla, oli menossa seuruuseen, ja hämmästyi aikamoisesti kun yhtäkkiä liikkuroitiinkin käskyä. Kaukoissa odotin metallikapulaa ja sitä rataa. Luumu ei tehnyt ihan yhtä tarkasti liikkeitä kuin edellisenä päivänä Vantolla (no liikkeestä istuminen on näköjään liian vaikea muutenkin vielä ottaa kisatreeniin mukaan, mutta sen lisäksi tuli siirtymistä liikkeestä seississä (!!), karmeita vasemmalle käännöksiä seuruussa ja ennakointia muutamassa kohtaa...), mutta liikkeidenvälit olivat parempia, ja vastasi selkeästi paremmin, hyvin luumumaisesti noihin mun sosiaalisiin välirääkäisyihin aka palkkaan. Tuo seuruu ei ole tuossa videossa, kun tehtiin se erikseen yhdessä tunnarin kanssa. 

Ja paluu tähän perjantaiaamupäivän treeniin EHYT-areenalla Nanin kanssa. Paikallamakuussa kuului vitinää. En tiedä mikä koira oli, mutta peilistä katsellessa olisi hyvin voinut olla Luumukin. Liikaa virtaa vieraassa hallissa on yhtä kuin ääntelehtivä staffi? Hiljeni se kuitenkin äkkiä, kuka olikaan. Kisapätkässä kävi tosiaan se yllättävä mutta erittäin luonnollinen häiriö, argh. Sen jälkeen meni kaukojen lisäksi myös AVO-hyppy ketuilleen. Ei istunut vaan kävi maahan. Ei. Pysty. Ajattelemaan. Selkeästi. Kun. On. Piuhat. Ihan. Sekaisin. Yleisesti kamalasti haahuilua, reunalla olevien agiesteiden nuuskuttelua, omia erivapauksia, korvat jossain muualla. Huooh. Toki ei me varmaan kyllä Nanin kanssa saatu siitä tilanteesta ihan semmoista "kisamaista", kun heti ekaan liikkeidenväliin jäätiin ruotimaan jotain eri tärkeää. Päivän kohokohtana kuitenkin pizzabuffa, ja jäätelöjälkkärin jälkeen oli jo rutkasti valoisampi mieli. Pohdittiin kaikenlaisia koira- ja tokojuttuja, päällimmäisenä kai että vois kai niitä liikkeitä pilkkoa enempi. Niin ja hommia on vaan tehtävä, ei siitä mihinkään pääse. 

Kaverukset 

Tää oli vissiin luoksetulo, mut Luumu jääty 

Hei Luumu, tuu tänne...