tiistai 7. lokakuuta 2014

Voittajafiilis

Piti oikein YouTubesta katsoa, että mitä me ollaan viime aikoina tehty, kun en ole kerinnyt päivitellä meidän perustreeneistä pitkään aikaan yhtään mitään. Luumu on noiden piirimestiksien jälkeen tehnyt kaikenlaista hauskaa kuuntelujuttua temppuratojen muodossa. Ratojen keksiminen on itselle ollut mieleistä puuhaa (ja tuntuu, että pienessä ajassa tulee treenattua monta asiaa kerralla). Kuunteluratojen lisäksi ollaan otettu tapetille jälleen voivoi-liikkeet. Seuruussa ollaan piiperretty askelkuvioita ja luoksarissa tehty maahanmenoja milloin mistäkin. Tunnarin Luumu teki sunnuntaina ekaa kertaa liikkuroituna ja ilman nameja. Matka oli vielä viisi metriä, mutta vinoa sivulletuloa lukuunottamatta oikein pätevän oloinen suoritus. Ruutu voisi olla meidän tämän viikon teholiike.



Ihan kamalan paljon noita temppuratoja ei kuitenkaan Luumun kanssa voi tehdä (ainakaan tällä hetkellä), koska vireen tai ihan vaan herran mielenlaadun vuoksi seuruu keulii niin paljon, että ai ai. Tarkoitus kun ei kuitenkaan ole vetää mutkia suoraksi, vaan liikkeitä valmistelematta ja kaavaa rikkomalla saada koira silti suoriutumaan teknisesti oikein.

Oli jotenkin vähän vaikeaa alkuun suhtautua siihen tosiseikkaan, että me päästään oikeasti kilpailemaan seuraavaksi joskus ensi vuoden puolella. Nyt kun ollaan koko vuosi tehty hommia ihan taukoamatta ensin alokkaan paketoimiseksi ja sitten pikaisella tahdilla avoimen kisakuntoon saamiseksi, tällainen tuuliajo tuntuu ihmeellisen tyhjäännyttävältä. Siis jotenkin sillä tavalla, että onko tässä joka päivä mitään järkeä treenikentälle edes raahautua, kun joka tapauksessa on ihan hirveesti tehtävää. Niin että samapa tuo onko se voittajaluokka kisakunnossa helmikuussa vai huhtikuussa..?

Luumu odottaa Nettaa saapuvaksi. 
Ja Nettahan saapui <3 
Ollaan vasta tänä vuonna ymmärretty sänkipeltojen ilot.
Ollaankin enemmän tehty sisällä kotona kaikenlaista pientä, kuten tunnarikapulan nostamista ja pitämistä, muutaman askelen peruuttamista, jäävien erottelua edestä ja sivulta jne. Viiskytluvun talossa neliöitä on helkkaristi, mutta tilaa ei sitten niinkään - ahtaudesta huolimatta olen saanut Luumun monesti jopa hengästymään kaikkine syvälihastreeneineni ja kehonhallintajuttuineni. Tanssiminen ja bailaaminen ovat edelleen harjoituslistalla. Tanssiminen (eli itsensä ympäri pyöriminen oikean kautta) onnistuu paljon helpommin. Siksi ollaankin viime aikoina keskitytty nimenomaan bailaamiseen.

Tunnarissa olen yrittänyt kertoa Luumulle, että kapula nostetaan keskeltä - ei reunasta. Jos sen nostaa reunasta (kuten varmaan monelle kuonolliselle koiralle on helpointa), se pyörähtää kivasti kulmahampaan alle ja ei muuta kuin narskis vaan. Ollaan jouduttu käymään tästä asiasta vähän keskusteluja, ja torstaina DoXXilla Luumu meni muutamaan otteeseen jo mieluummin häkkiinsäkin kuin olisi jatkanut harjoituksia. Helppohan sitä tunnarikapulaa on pitää ja kuljettaakin pureskelematta, jos laitan sen sinne suuhun valmiiksi oikeaan kohtaan. Siksi noukkimistreeniä, ja noukkimisen helpottamiseksi olen vielä antanut noukkia kapulan avoimelta kämmeneltäni. Oliskos se siitä sitten helpompi häivyttää lähemmäs lattiaa ja lopulta suoraan lattialle..?





Ja mitä vielä, kaukoja ollaan tehty lähes päivittäin kotona. Tuossa kun oli syyskuussa noita kisoja, tuli pidettyä muutaman viikon tauko VOI-kaukojen harjoittelusta. Ihmeellisesti tauon jälkeen se lamppu syttyi Luumunkin päähän, ja nyt ne menevät jopa lähietäisyydeltä ilman, että kosken takajalkaan enää ollenkaan! Ollaan saatu myös istu-seiso samaan jamaan, vaikka jälkijunassa sen siirtymän kanssa tultiinkin. Markon ohjetta noudattaen koitan nyt malttaa mieleni ja tehdä näitä nyt toooosi kauan ihan vaan läheltä. Kyllä se matka sieltä sitten tulee, kun tekniikkapohjat ovat kunnossa. Ihan auvoisessa tilanteessa ei kuitenkaan näidenkään kanssa (vielä) olla, sillä viime viikon keskiviikkona kävi ilmi, että Luumu on vielä tosi etupainoinen näiden siirtymiensä kanssa. Se nousee toooodella eteen seisomaan, ja siitä taaksepäin istuminen tai makuulle vääntäytyminen on haastavaa ellei jopa fyysisesti mahdotonta. Nyt ollaankin sitten keskitytty painopisteen siirtämiseen taakse. Namilla toki vielä tehdään, kun eivät nuo käskysanatkaan ole Luumulla vielä hallussa (seiso = auf), ja pelkästä käsiohjauksesta katsoo mua ihan kuin ei olisi ikinä kuullutkaan tämmöisestä harjoituksesta ennen XD.


Paljon on työtä tehtävänä ja erityisesti noiden kaukojen kanssa. Ruutu on varmaan toinen sellainen, jossa tulee kestämään vielä kauan. Mutta jonkinlainen voittajafiilis tässä väkisin kerkesi jo kiivetä mieleen, kun viime sunnuntain kisamaisissa Supertreeneissä Luumu teki ihan mielettömän hienot viisi VOI-liikettä. Noh, seuruu oli ihan lyhyt (tyyliin alokas), ja vautsi miten osasikin juosta ruutuun, johon oli lelu jätetty valmiiksi ;) Mutta muuten. Noudoista sen verran, että ollaan taas tultu takapakkia noissa ihan viime hetken odottamisissa. Eli Luumu vapauttaa kapulan luovuttamisen jälkeen itse itsensä, ja siihen pitää taas puuttua. Muuten oikein bueno. Luoksarissakin näkyy nyt tuo maahanmeno siinä mallissa, missä se meillä nyt on (siis viikossa ihan alusta asti saatu tähän malliin!). Luoksarin vimpassa pätkässä jätkä jäi ihmettelemään maassa olevaa hiukan suurempaa kivenmurikkaa. Oho...


Nyt pidetäänkin pari päivää tokolomaa (no eilen eroteltiin jääviä ihan vahingossa, kun taskun pohjalta löytyi housuja pesuun laittaessani muutama nami...), kun Luumu kävi eilen fyssarilla. Selostin meidän eturauhaskramppiepisodin parin viikon takaa, ja siihen nähden Luumu oli kyllä mainiossa kunnossa onneksi. Hieroja oli saanut hyvin lihaskalvot auki, ja jotakin pientä oli edelleen ristiluun alueella ja yhden kaulanikaman välissä. Loppuviikolle onkin sitten öö... viidet treenit sovittuna, joten eiköhän me se ruutukin polkaista ensi viikkoon mennessä jo aikast hyvään kuosiin. Toivottavasti saan jotain videomateriaalia siitäkin kasattua.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.