Aidosti mun kanssa - Nina Mantereen koulutuksessa

Viikonloppu vierähti tokomaisissa hommeleissa, ja kun Teemukin oli turnausreissulla Lappeenrannassa, ei hallilta ollut missään vaiheessa mikään kiire kotiin. Perjantaina käytiin tirpaisemassa myöhäisillan/keskiyön treenit, lauantaina Luumu vietti ansaitsemaansa lepopäivää minun ollessa kuunteluoppilaana Nina Mantereen koulutuspäivässä, ja sunnuntaina jatkettiin taas reenaamista kahvitermarin ja uusien ajatusten voimalla. Viikonlopun aikana ollaan puhuttu paljon myös erilaisista koulutusmetodeista ja tavoista antaa koiralle palautetta (vai antaako ollenkaan). Keskustelu viime tekstini tiimoilta vasta alkoi, ja vaikken kenellekään hyvinvointihaastetta henkilökohtaisesti heittänytkään, sana on vapaa kuten aina :)

Lenkkiseuralaisia viikon takaa

Ninan koulutukseen. Tähän väliin tavanomainen vastuuvapauslauseke, että kovasti taas yritin saada muistiinpanoihin asiat niin kuin ne tarkoitettiin, mutta en voi taata tekstini täydellistä virheettömyyttäkään. Koittakaa nyt vaan selvitä ja napata sen punaisen langan päästä kiinni.

Nina puhui aika paljon sosiaalisesta palkasta ja kuinka sitä käytännössä voi harjoitella. Aina pitää muistaa kehua koiraa ennen konkreettisen palkan antamista. Näin voidaan pikkuhiljaa vaikuttaa siihen, että koira ajattelee yhdessä tekemisen riemua ennemmin kuin että koska se pallo putoaa. Ei haittaa, jos koira ehtii kehumisen aikana liikkua palkkaamispaikasta tai muuten riekkua, sillä kehuminen ikään kuin vapauttaa sen joka tapauksessa. Ota aikaa kehumiseen, pallon heittämisellä ei ole mikään kiire. Anna koiran olla "sosiaalisen palkan alla" hiukan pidempään, jotta se oppii olemaan tässä iloinen ja rento. 

Lähes kaikille koirille sosiaalinen palkka tulee opettaa, sillä harvalle se toimii automaattisesti. Alkuun sosiaalista palkkausta harjoitellessa eleitä voi liioitella. Ohjaaja voi liikkua itse ja esimerkiksi hyppyyttää koiraa. Kun tunnet koiran olevan aidosti sun kanssa, se saa mielentilastaan palkaksi pallon. Yritä löytää omalle koirallesi toimivin tapa palkata sosiaalisesti. Kaikki eivät innostu kamalan aktiivisesta ohjaajasta, vaan joillekin voi olla parasta esimerkiksi kääntää vienosti selkä. Toki koiran täytyy välillä saada se pallo myös heti, mutta ota sosiaalisen palkan treenaaminen vakiotreeniohjelmaan.

Voi Siiri miten sä oot nätti. 

Siiri varo - turboluumu tulee!

Sosiaalisen palkan lisäksi puhuttiin jonkin verran oikeanlaisesta mielentilasta ja asenteesta. Mieti missä mielentilassa koira saa tulla töihin. Jos koira on kovin ylivireinen, anna sen miettiä ja rauhoittua itse ennen töiden alkamista. Tämä tukee myös pidemmän tähtäimen koeonnistumisia, kun on oikea mielentila alusta lähtien. Jos koiralla taas on kisakehästä kamala kiire palkalle, anna sen rauhoittua ja rentoutua vähän, ennen kuin se saa kovasti haluamaansa palkkaa. Koiran voi esimerkiksi pyytää käymään siihen kehän ulkopuolelle, ja sitä voidaan silitellä ja kehua. Kun se on vähän rauhoittunut ja enemmän sun kanssa, anna palkka. Jos koira käy edelleen ihan kierroksilla, kävelytä sitä kunnes se tasoittuu. Voit opettaa esimerkiksi kehästä poistumiseen pienen suunnanvaihdoksen merkitsemään väärää mielentilaa. Pelkkä pysähdys matkalla palkan suuntaan voi nimittäin edelleen tarkoittaa koiralle, että palkka on tulossa ihan heti kohta (mikä ei auta rauhoittumiseen). Koiran palkkaodotus rauhallisemmassa mielentilassa auttaa myös arvokisoissa, kun joudutaan siirtymään kehästä toiseen niin, että aikaa koiran välipalkkaamiseen ei ole. Ja kun koira ei odota palkkaansa niin kiihkeästi, on mielentila parempi myös kehässä liikkeitä suorittaessa. Koira pääsee vain oikeassa mielentilassa palkalle. Vahvista kiireettömyyttä.

Jos koira on vähän laamampi tapaus, sille pitää opettaa aktiivisuutta esimerkiksi vahvistamalla erilaisten temppujen tarjoamista. Jos se jähmettyy, älä mene heti auttamaan sitä, vaan odota, että se tarjoaa välillä jotain tai liikkuu edes yhden askeleen verran. Palkkaa aluksi ihan pienestäkin yrittämisestä. Näin passiivisempi koira oppii koko ajan rohkeammin yrittämään asioita. Jos koiraa autetaan liikaa, sillä on myös "varaa" keskittyä ympäristöön ja kaikkeen turhaan. Jos koira osaa, älä auta! Vaikka tulisi enemmän virheitä, on parempi, että koira on itse aktiivisempi ja että se ei koko ajan odota ohjaajalta apua. 

Älä pyydä korjaamaan. Jos koira tulee esimerkiksi huonosti sivulle, älä pyydä sitä korjaamaan, sillä koira oppii helposti, että ei tällä ole niin väliä. Jos tulee heti hyvin sivulle > palkka, muuten kokonaan uudestaan. Koira voidaan esimerkiksi huonosta sivulletulosta käskeä pois ja pyytää sitten yrittämään uudelleen. Kehumisesta sen verran, että harjoittele omaa kehumisäänensävyäsi. Koiran on tiedettävä milloin olet siihen tyytyväinen. 

Kipin kanssa oli hauska juosta.
Näissä kahdessa se älykkyys oli jotenkin käsinkosketeltavaa. 

Kaks hernettä kohtas.

Koirakoita ja niiden työskentelyä katsellessa tuli muutamiakin juttuja mieleen omaa tekemistä ajatellen. Jos koiraa korjataan esimerkiksi luoksarin tai kaukojen jättötilanteessa sen nuuskiessa esimerkiksi maata, mieti sanotko hyvä sitten kun se lopettaa ei-toivotun tekemisen. Eli huomautus nuuskuttelusta, mutta välitön positiivinen palaute, kun lopettaa nuuskuttelun? Maltillinen hyvä tarkoittaa: hyvä että lopetit nuuskuttelun, jatka samaan malliin. 

Lisäksi tuli pohdittua, että kannattaisiko yhden treenin suunnitelmaan sisällyttää jatkossa useampia liikkeitä, mutta vähemmän toistoja? Luumu on sen tyylinen koira, että kun se on saanut ruudun paikasta jo sen palkan pari kertaa, niin viidennellä kerralla sinne juokseminen ei ole enää yhtä kannattavaa. Toki se palkkaantuu ihan juoksemisestakin, mutta juokseminen myös väsyttää. Se ei ole semmoinen, että se ajattelisi toistojen lisääntyessä tehneensä sittenkin jotain väärin, mutta se saattaa kyllä tehdä vähän puolivillaisesti, koska sillä oli jo kivaa. Ihanteellisen toistomäärän suunnitteleminen on vaikeaa, sillä jotkin osat vaan vaativat hinkkaamista. 

Varo Siiri, taas ne tulee!

Lisäksi näistä "yleisjutuista" olin kirjoittanut vielä ajatuksen treeni- ja kisatilanteen tuomisesta lähemmäs toisiaan. Ajatus johon törmää aina silloin tällöin, ja pieni hännännoston paikka: Nina kysyi että kuinkas paljon teet palkattomuustreeniä? Vihdoin voin hyvällä omatunnolla myhäillen röyhistellä rintaani, että kyllä me Luumun kanssa nykyään tehdään jo viikottain, ellei nyt ihan joka treenikerta sentään. Näiden ketju-/kisa-/sosiaalisen palkan treeniemme myötä Luumu oikeasti työskentelee yhä enemmän ja yhä paremmin vain ja ainoastaan mulle. Se on hieno tunne se. Koira ei saa siis kisatilanteen palkattomuudesta kuvitella tehneensä väärin, kun et voikaan palkata sitä. Tätä on harjoiteltava, ja jotkut sietävät "palkattomuutta" luontaisemmin kuin toiset. Nimim. Pitkän tien kulkeneet.

Kisatreenistä vielä sen verran, että Ninan mukaan selkeisiin virheisiin puututaan, oli sitten kisatreeni tai ei. Esimerkiksi kaukoissa jos selvästi loikkaa eteenpäin, voi sanoa että hei hei oho, ja ottaa toiston sitten uudestaan. Nopean palautteen voi kisatreenissäkin antaa ja näin pitää omista kriteereistään kiinni. Jos tuntuu, että koira ottaa helposti itseensä, voi sen jättää virheestä ilman palkkaa, ja pyytää vain saman tehtävän uudelleen. Kehu sitten kun tekee oikein. Näin koiran väärä mielentila ei pääse yleistymään kisanomaiseen treenitilanteeseen. 

Mä en ehkä kestä tota Luumun naamaa :D

Sitten liikekohtaisiin. En kirjoittanut kaikkea muistiin mitä koirakoiden kanssa tehtiin, vaan lähinnä sellaisia juttuja, mitä on itsekin tullut viime aikoina pohdittua (ja taas huomaan kirjoittavani noita alkeisjuttuja pennunkuva silmissä :D). 

Seuraamisesta. Poikittamista voi vähentää seuruuttamalla koiraa lelu vasemmassa kädessä (ns. pk-tyylisesti). Koira ei saa katsoa leluun. Kun palkkaat, älä tuo lelua koiran naaman eteen, vaan anna koiran napata lelu kääntämällä päätään vasemman kätesi puoleen > kroppa suoristuu / palkkaus tukee suoruutta. Koira saa napata lelun vasta luvan saatuaan. Käännöksiin elefanttitemppuja niin, että koira pyörii alustalla/pesuvadilla takajalkojensa kanssa etujalkojensa ympäri. Vaikea selittää, googlettakaa vaikka. Namikädellä voi myös ohjata koiran päätä käännöksissä niin, että kroppa tulee oikein perässä. Jos koiran pää on tiukasti reittä vasten, koiran on vaikeaa lähteä takajaloillaan tekemään mitään aktiivisesti. Käännöksiin paljon palkkaa! Luumullekin suunnitelmaan paljon vasemmalle käännöksiä + liike seis (tehtiin heti sunnuntaina!). Jos koira joutuu näistä kovasti korjaamaan (esim. edistää huolella), ei palkkaa vaan kehu riittää. 

Jäävissä voi terävää reaktiota tehostaa pompputempulla. Ohjaaja voi olla tässä vähän passiivisempi, ja pienellä käsiavulla houkutella koiraa hyppäämään ja käsiavulla tehostaa maahanmenoa. Tästä voi palkata alas namilla tai lelulla. Jääviä on helppo harjoitella myös pyörimisen kautta. Koira voi pyöriä itsensä ympäri, josta se pyydetään seisomaan/maahan/istumaan. Ajatuksena on tässä tehdä pyörimisestä nostattava temppu, ja näin koira oppii tekemään jäävät liikkeetkin korkeammassa vireessä. 

Hyppäämisen alkeistreenissä voi olla appari esteen toisella puolella namin kanssa valmiina. Tämä on kuitenkin todella näkyvä apu, joka ei edellytä koiralta juuri omaa ajattelua. Omaa ajattelua tukee, kun koira saadaan hyppäämään esteen ilman näkyvää apua. Kun koira hyppää, avustaja voi heittää namin tai lelun koiralle toiselle puolelle. Kun harjoitellaan hypyn taakse seisahtumista, sano seisomiskäsky, ja kun koira on hypännyt, heitä palkka saman tien perään, ettei koira ehdi tekemään mitään muuta. 

Normiluumu

Tunnarissa tehtiin kiireiselle koiralle samanlainen tavarakasa kuin Luumullekin tehtiin Riitan koulutuksessa. Tavaroita voi olla satunnaisessa järjestyksessä isohkolla alueella, ja joukossa paljon tunnarikapuloita. Tämä auttaa sellaisen koiran keskittymistä, joka ei oikein malta työskennellä kunnolla. Tunnistusnouto voi olla koiralle myös tilanteena paineistava, etenkin jos se pystyy suoriutumaan hajutunnistuksesta rennosti muissa tilanteissa, esimerkiksi metsässä oikeaa käpyä tuomalla. Jos koira noutaa mielellään, voi apuna olla ylipäänsä minkä tahansa esineiden tuominen ohjaajalle. Jos tunnaria tehdään tunnarikapuloilla, älä ota kapulaa vastaan, jos se on väärä. Koiraa voi esimerkiksi neutraalisti pyytää jättämään kapula ja yrittämään uudelleen. 

Kiireiselle koiralle Nina suositteli sellaista tunnarikuuria, jossa kapuloita ja mielellään myös jotain ekstraa on paljon. Tämä toimi myös noin kuukausi sitten Luumulla. Ninan mukaan tässä voi tulla virheitä, mutta on tärkeää opetella itse suhtautumaan tähän aina samalla tavalla. Koiralle tilanteesta tekee vaikean, jos se ei saa palautetta että tekikö se oikein vai väärin. 

Jos koira taas menee rumannäköisesti kapuloille (turhan vauhdikkaasti), sen voi pysäyttää ennen kapuloita ja rauhoitella siihen. Pysäytyksestä voi palkata vaikka namilla. Monella koiralla käy varsinkin alussa niin, että ne miettivät saako kapuloille mennä lopulta ollenkaan, mutta tämä vaihe menee ohi. 

Ohjatun suuntia Nina opettaisi niin, että merkiltä 180 asteen kulmiin laitetaan kaksi kapulaa. Koira viedään merkille, ja lähetetään noutamaan. Jos kyseessä on aikuinen koira, jonka pitäisi osata kuunnella, tehdään kumpaakin suuntaa samassa treenissä. 

Sellainen koulutuspäivä lauantaina. Nina vaikutti todella ihanalta ihmiseltä ja helposti lähestyttävältä kouluttajalta, joten jos joskus tulevaisuudessa on sauma Luumukin ottaa mukaan hänen oppiinsa, sen varmasti teen. Nyt ensi viikon torstain Jessican yksityistunnille olen kaavaillut Luumulle ohjelmaan seuraamista ja kaukoja. Kaksi ikuisuusliikettä, jotka nyt ainakin tällä hetkellä näyttävät olevan meidän voittajan kisakunnon heikoimmat lenkit. Kirjoitin lauantain aikana meille muutakin pikkupuuhaa tuleville viikoille: 

• Seuraaminen:
  käännös vasemmalle + liike seis > paljon  palkkaa (käännöstekniikka, edistäminen)
  seinän vierellä seuraaminen, lelu vasemmassa kädessä seuruuttaminen (poikittaminen)
  sivulletulot eri suunnista (nätti pa)
• Sivulletulot kapula suussa
• Tunnarikapulasta nätisti irrottaminen
• Luoksetulon käskytys kuntoon (lähinnä itselle mietittävää ajoitus ja käskyjen painotus)
• Ruutu: luoksetulo + seuraaminen erikseen kuntoon
• Kaukoihin liikkurointia, vieraita paikkoja, häiriötä
• Ylipäänsä käskytyksen häiriökestoa (reagoi vahvasti liikkuriin).

Äly, väläys ja ihan yks oikee koirakin sattuneet samaan kuvaan.
Voitte vaan arvailla kuka on kuka ;)